Siilinjärvi etsi itselleen ystävyyskaupunkia Venäjältä jo 1970-luvulla, mutta asia ei tuolloin toteutunut. Ajatus otettiin uudelleen esille 1990-luvun alkupuolella. Ensisijaisesti ystävyyskaupungiksi ajateltiin Salmia, josta oli tullut Siilinjärvelle evakkoja sotien jälkeen. Salmilla oli kuitenkin jo ystävyyskaupunki.

Tieto Kamennogorskin halukkuudesta ystävyyskaupunkitoimintaan välittyi Siilinjärvelle Suomi-Venäjä-Seuran kautta. Venäjän lainsäädäntömuutosten ansiosta aiemmin suljetulla rajavyöhykeseudulla sijainneet kunnat olivat saaneet vapaamman aseman, ja myös Kamennogorskin alueella pystyi liikkumaan ilman erityislupaa.

Alkuvaiheessa ystävyyskaupunkitoiminta koostui pitkälti puolin ja toisin suoritetuista delegaatiovierailuista. Keväällä 2006 Kamennogorskin virkamiesjohto ja muut päättäjät tutustuivat muun muassa Siilinjärven kunnallishallintoon. Ystävyystoiminnan tavoitteena on ollut alusta asti myös ruohonjuuritason kansalaisyhteistyön kehittäminen eri alojen harrastajien kesken. Tämä on toteutunut esimerkiksi koululaisten ja erilaisten harrastajaryhmien vierailuina.

Siilinjärveläiset ovat vieneet Kamennogorskiin myös humanitääristä apua. He ovat avustaneet paikallista vanhusten- ja invalidien hoitokotia rakentamalla pesutiloja ja toimittamalla paikalle muun muassa pyörätuoleja ja vaatetavaraa.

Kokonaisuudessaan ystävyyskaupunkitoiminta on onnistunut hyvin, vaikka kaupungin johto onkin vaihtunut Kamennogorskissa. Kuntatalouden säästöt muodostavat kuitenkin uhkakuvia tulevaisuudelle. Lisäksi pienten yhdistysten kiristynyt rahatilanne saattaa luoda esteitä ystävyystoiminnalle. Toimintaan kaivataan myös tuoreita voimia ja uusia ihmisiä, joiden venäjänkielentaitoisuus edesauttaisi yhteistoiminnan jatkuvuutta.