Karjalan kannas on Suomen vanhinta asuttua aluetta. Alueen halkaiseman Vuoksen tuntumasta löydetyt esihistorialliset esineet ovat osoittaneet, että alueella on ollut asutusta jo yli 10 000 vuotta. Vuoksen jokivarsille saapui asukkaita ja vaikutteita niin idästä kuin lännestä, mikä rikastutti seudun kulttuuria. Samalla se jätti jälkeensä myös sotaisan historian, sillä Vuoksenlaakson kalapaikoista, viljelymaista ja omistuksesta käytiin lukuisia kiistoja.

Asutuksen vakiintuessa Vuoksen varrelle alkoi muodostua vilkkaita kauppapaikkoja. Joen ylittäminen oli kuitenkin usein haastavaa, koska Vuoksen kova virtaus vaikeutti lauttaliikennettä ja siltojen rakentamista. Epävakaat olosuhteet varjostivat ajoittain koko jokilaakson elämää ja alueen hallinnasta syntyneet riidat jakoivat Vuoksenlaakson idän ja lännen vaikutuspiireihin Venäjän ja Ruotsin valtakuntien kesken.

Lopulta vuonna 1809 koko Karjalan kannas liitettiin Venäjään ja Vuoksen jokilaaksosta tuli sen myötä osa Suomen autonomista suuriruhtinaskuntaa. Autonomian aikana kiinnostus Vuoksen virtauksen hyödyntämiseen lisääntyi. Luonnonkauniin Vuoksen valjastaminen hyötykäyttöön herätti myös vastustusta, sillä vapaana kuohuneiden koskien ei haluttu palvelevan pelkästään teollista ja teknologista kehitystä.