Diplomi-insinöörit Berndt Grönblom ja Gustaf Aminoff perustivat vuonna 1915 Elektrometallurgiska Ab:n. Yhtiön liikeideana oli aloittaa romuraudan sulattaminen sähkömetallurgian avulla Imatran Vuoksenniskalla.

Sähköenergian ostamisesta yhtiö sopi Tornator Oy:n kanssa, joka oli rakentamassa uutta voimalaa Tainionkoskeen. Vuosien 1914–18 sotaisat tapahtumat kuitenkin keskeyttivät Tainionkosken voimalan rakentamisen ja heikensivät Elektrometallurgiska Ab:n kauppaa Venäjälle. Sota vähensi nopeasti myös tärkeiden tuotantoaineiden saamista, koska sulatusuuneille välttämättömät hiilielektrodit loppuivat.

Varsinaisen rautatehtaan rakennustyöt alkoivat vuonna 1935 Outokumpu Oy:n Imatran kuparitehtaan valmistumisen yhteydessä. Kuparitehtaan sivutuotteena syntyi kiisutuhkaa, jota oli mahdollista hyödyntää harkkoraudan tuotannossa. Kiisutuhkan optimaalinen hyödyntäminen oli kuitenkin teknisesti erittäin haastavaa, ja se onnistui vasta Grönblomin aloittaman monivuotisen tutkimus- ja kehitysprojektin myötä. Tuotantoprosessia varten yhtiö aloitti uuden tehtaan rakentamisen ja sopi Imatran Voiman kanssa lisäsähkön toimituksesta. Tammikuussa 1936 rautatehtaalla käynnistettiin kemiallinen osasto, joka oli koko tehtaan teknologinen ydin.

Yhtiön kehittämä kemiallinen tuotantoprosessi käsitti useita kymmeniä eri vaiheita, jotka erittelivät tarkasti eri malmit. Kemialliseen tuotantoprosessiin perustunut koboltin tuotanto oli parhaimmillaan jopa 10 % koko maailman vuotuisesta tuotannosta.

Vuonna 1937 Imatralle rakennettiin harkkorautasulatto, jonka 12 000 kW:n tehoinen sähkömasuuni oli yksi maailman suurimmista. Tehtaan tuotannon jalostusarvoa nostivat myös lokakuussa 1937 valmistunut terässulatto ja marraskuussa 1937 valmistunut karkeavalssaamo. Terässulaton tuotannollinen ydin oli DEMAG - AG:n valmistama 25 tonnin Héroult -tyyppinen valokaariuuni, jonka kapasiteetti oli noin 30 000 tonnia raakaterästä vuodessa. Toinen samanlainen uuni asennettiin vuonna 1939. Tehtaan tärkeitä tuotteita olivat tuolloin erityisesti rautatiekiskot. Tehtaalla oli myös tärkeä merkitys sen tuottaman kranaattiteräksen vuoksi, jonka valmistaminen hallitsi ajoittain jopa koko tuotantoa.

Tehdas vaurioitui sotien aikana, mutta sen toimintakyky pyrittiin palauttamaan takaisin, sillä sotatarviketeollisuus tarvitsi erityisesti harkkorautaa. Sotien jälkeen tehtaan tuotantokapasiteettia puolestaan lisättiin, koska Neuvostoliitolle maksettavat sotakorvaukset edellyttivät koko Suomen terästuotannon kapasiteetin nostamista. Imatran tehtaalle asennettiin laatuterästen valmistamiseen soveltuva, kolmen tonnin Rennerfelt -sähköuuni ja tehdas alkoi erikoistua laatuteräksen, rakenneteräksen ja ruostumattoman teräksen valmistukseen.

1960-luvulla tehdas pyrki kasvattamaan vientimarkkinoitaan Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa kehittämällä laatuterästuotantoaan. Kehitystyöstä huolimatta eurooppalaisen terästeollisuuden rakennemuutos vaikutti tehtaan toimintaan. Vanhat yksiköt joutuivat omaksumaan uusia organisaatiomuotoja, ja vuonna 1969 johtavat suomalaiset erikoisterästeollisteollisuusyritykset Vuoksenniska, Koverhar Oy ja Åminnefors yhdistyivät Ovako -ryhmäksi.

Ovako -konsernin omistajiksi nousivat suuret suomalaiset yritykset Wärtsilä ja Fiskars sekä Yhdyspankki. Keskeisenä vallankäyttäjänä konsernissa oli myös Ehrnroothien suku, joka hallitsi muitakin suuria teollisuusyrityksiä. Ovakon omistajat ja ylin johto tiedostivat, että Imatran tehtaan kannattavuus edellytti merkittäviä investointeja uuteen teknologiaan. Mittavat investoinnit toteutettiin fuusioitumalla ruotsalaisen SKF-Steelin kanssa, mikä liitti kaksi suurinta pohjoismaista erikoisteräksen valmistajaa yhteen nimellä Ovako Steel.

Investointien jälkimainingeissa Ovako Steel organisoitiin yhdeksi monitoimikonserni Metran divisioonaksi vuonna 1990. Samana vuonna Ovakon tuotteiden menekki kuitenkin romahti Suomen yleistaloudellisen tilanteen mukana, ja valmistumaisillaan olevan modernisointi- ja laajennusohjelman taloudelliset rasitteet alkoivat painaa tehdasta.

Toukokuun alussa vuonna 1991 Ovako ilmoitti, että koko Imatran terästehdas suljettaisiin. Tämän seurauksena Imatran työttömyysprosentti olisi noussut viidellä prosenttiyksiköllä. Sulkemissuunnitelmat katkesivat, kun Ovakon johto lunasti Imatran tehtaan valtion tuella. Uuden yhtiön nimeksi tuli Imatra Steel. Taloudellisten suhdanteiden kääntyessä parempaan suuntaan Imatra Steel vakiinnutti asemansa ja loi uusia vientimarkkinoita tuotteilleen. Tänä päivänä Imatran terästehdas kuuluu pohjoiseurooppalaiseen Ovako-konserniin, joka perustettiin vuonna 2005 teräksen tuotantoon ja jalostukseen keskittyneiden yhtiöiden ympärille.