Valtionyhtiö Outokumpu Oy:n kuparitehdas käynnistettiin vuoden 1936 alussa Imatralla Kyyrönkosken kohdalla. Tehdas oli aikanaan Euroopan kolmanneksi suurin kuparitehdas. Tehtaalla oli tärkeä rooli teknologisen osaamisen ja perusteollisuuden tuotannon jalostusarvon nostamisessa Suomessa.

Kuparitehdashankkeen valmistelua varjosti tasapainoilu puolustus-strategisten ja taloudellisten näkökohtien välillä. Imatra oli lähellä Neuvostoliittoa, mutta toisaalta Vuoksen jokilaakso oli kuljetus- ja energiataloudellisesti edullisin kohde, sillä Imatralla tehdas voitiin kytkeä suoraan Imatran Voiman voimalaitoksen generaattoriin.

Uuteen teknologiseen ja tuotannolliseen ajatteluun tukeutunut tehdaskombinaatti vahvisti Vuoksen jokilaakson teollisuuskeskittymän asemaa ja vähensi riippuvuutta ulkomaisesta osaamisesta sekä raaka-aineista. Kiristynyt poliittinen tilanne muutti kuitenkin nopeasti asioita. Vuonna 1941 tehtaan sijaintipaikan puolustus-strateginen heikkous alkoi näkyä, kun neuvostoarmeija pommitti tehdasta. Pahimmat vauriot korjattiin nopeasti ja tuotantoa jatkettiin muun muassa kotimaista sotatarviketeollisuutta silmällä pitäen.

Sotilaallisen tilanteen pahentuessa kesällä 1944 Imatran kuparitehdas päätettiin siirtää kokonaisuudessaan rajan pinnasta Länsi-Suomeen. Tehdas koottiin uudelleen Harjavallassa, Kokemäenjokilaaksossa. Imatralla hylätyn kuparitehtaan tilat otti sittemmin käyttöönsä Enso-Gutzeit.


Lue lisää..