Saksalainen Waldhof-yhtymä ryhtyi etsimään Suomesta paikkaa suurelle sulfiittiselluloosatehtaalle vuonna 1925. Tehtaan sijaintipaikan piti tarjota riittävä puun- ja vedensaanti sekä asianmukainen jätehuolto. Aluksi Lahti, Jaakkima ja Kivijärvi olivat ehdolla tehtaan sijoittamispaikaksi, mutta ne eivät kuitenkaan täyttäneet edellä mainittuja ehtoja. Käkisalmen kanssa neuvottelut tehtaan sijoittamisesta aloitettiin vuonna 1928, ja suunnittelutyöt alkoivatkin jo seuraavana syksynä.

Waldhofin tehdas valmistui vuonna 1931 Vuoksen vanhan suuhaaran kohdalle Laatokan rannalle. Tehdasalue oli itä-länsisuunnassa kaksi kilometriä pitkä ja noin 500 metriä leveä. Alueen itälaidalla sijaitsi puuvarasto. Tehdasalueelle kulki rautatie, ja sieltä oli suora yhteys Käkisalmen satamaan. Tehtaan käyttämä vesi otettiin Laatokasta suodatinlaitokseen, josta vesi johdettiin tehtaan eri osastoille ja prosesseihin. Tehtaan valmistumisesta lähtien korkeat piiput ja laajat puuvarastot hallitsivat Käkisalmen kaupungin maisemaa.

Tehtaan pohjoisella laidalla oli työtekijöiden ja virkailijoiden asuntoja. Rakennusvaiheen jälkeen tehtaalla työskenteli reilut 300 henkilöä. Aluksi Waldhofin tehdas sai raaka-aineensa sekä kotimaasta että Neuvostoliitosta, mutta ulkomaisen puun tuonti loppui vuonna 1936.

Sulfiittiselluloosatehtaalla oli suuri vaikutus koko Käkisalmen talouteen, ja tehtaan myötä kaupungin teollisuusaste lähti nousuun. Käkisalmen jäätyä Neuvostoliitolle sellutuotantoa jatkettiin, mutta liiallisen saastuttamisen vuoksi tehdas suljettiin vuonna 1986. Nykyisin tehtaan tiloissa toimii haketta hyödykseen käyttävä lämpövoimala. Tehtaan vanha kuonakasa savuaa edelleen Laatokan rannalla muistona menneestä.