Taiteilija Aimo Kanerva oli Imatralla vuosina 1945 ja 1946. Hän maalasi tuolloin kaksi Imatran taidemuseon kokoelmiin kuuluvaa teosta: Niskakoski ja Niskalampi. Suomalaiset tuntevat Kanervan erityisesti hänen maalaamistaan maisemista. Suhdettaan maisemaan hän kuvasi omin sanoin seuraavasti: ”Maisemassa on vasta silloin oikea tuntu, kun – vaikka siinä ei olekaan ihmisiä – ihminen tuntee maiseman omakseen, on siinä mukana.” Suomalaisessa luonnossa häntä kiehtoi erityisesti sen ankaruus ja karuus.

Kanerva peri rakkauden taiteeseen lapsuudenkodistaan, sillä hänen isänsä harrasti taidekauppaa. Isä osti maalauksia Helsingistä ja myi niitä edelleen Viipurissa. Hän välitti pääasiassa modernia suomalaista taidetta. Etenkin Ilmari Aallon ja Tyko Sallisen maalaukset tekivät Kanervaan suuren vaikutuksen.

Taideopinnot Kanerva aloitti Helsingissä 1930-luvulla. Talvisodan vaikean haavoittumisen jälkeen Kanerva työskenteli jatkosodassa hallinnollisissa tehtävissä, mikä mahdollisti myös ajoittaisen maalaamisen. Sodan jälkeen Kanerva pysyi kotimaassa maalaamassa, vaikka häntä kehotettiin useaan otteeseen lähtemään ulkomaille jatkamaan taideopintojaan.

Kanervan maalauksille on tyypillistä voimakas tunnelataus. Tämän voi todeta myös Niskakoskea esittävästä maalauksesta. Tunne tulee ennen kaikkea esille voimallisessa värien käytössä. Vaikka maalauksen värimaailma on suhteellisen niukka ja yleisilmeeltään musta-harmaavoittoinen, korostuvat siinä sinisen ja punaisen sävyt voimakkaina. Joen silhuetti on helppo hahmottaa maalauksesta.