Suvantojärvi laski aikoinaan Sakkolan Kiviniemen kohdalla Vuokseen. Järven erotti idässä Laatokasta kapeahko, noin 200 metriä leveä Taipaleen kannas. Suvannon pinnankorkeuden ero Laatokkaan oli kymmenen metriä ja Vuokseen noin kaksi metriä. Koska Kiviniemen joki ei kyennyt juoksuttamaan riittävästi järven vesiä Vuokseen, aiheuttivat kevättulvat usein alueen viljelijöille suurta vahinkoa. Tämän takia Taipaleen kannaksella tehtiin kaivaustöitä jo 1700-luvun puolella.

Ojitustöitä jatkettiin säännöllisesti, koska rannoille tulviva vesi koettiin suureksi haitaksi. Keväällä 1818 lumien sulaminen tapahtui kuitenkin poikkeuksellisen nopeasti ja tulvatilanne Suvannolla muodostui erittäin vaikeaksi. Aikalaiskertomusten mukaan Taipaleen kylän miehet tarttuivat tuolloin lapioihin ja kaivoivat pienen uran särkän poikki. Muutaman tunnin kuluttua särkällä oli pauhaava koski, joka kasvoi hetki hetkeltä ja vei mukanaan kappaleittain maata, puita ja rakennuksia.

Jälkeenpäin on arvioitu, että kevään 1818 tulvavedet yksinkertaisesti virtasivat Taipaleen kannaksen yli Laatokkaan. Aiemmin tehdyt kaivaukset toki lisäsivät tulvavesien virtausta ja voimaa. Seurauksena oli valtava luonnonmullistus, jota muun muassa Zacharias Topelius on kuvannut Maamme -kirjassaan.

Virallisten asiakirjojen mukaan Suvantojärven pinta aleni Taipaleen kannaksen avautuessa noin 7 metriä ja järven eteläpää siirtyi huomattavasti lännemmäksi. Samalla Suvantojärven entinen laskujoki Vuokseen kuivui Kiviniemessä kokonaan. Myöhemmin vuonna 1857 Vuoksi alkoi virrata Kivinimen kannaksen avaamisen myötä Suvantojärven kautta kohti Laatokkaa, jolloin Taipaleenjoeksi nimetystä uomasta muodostui Vuoksen päälaskujoki.