Antrean Kuorekoskeen vuonna 1891 valmistunut rautatiesilta oli yksi oman aikansa merkittävimmistä suomalaisista liikennerakennelmista. Silta oli tärkeä osa Karjalan rataa, joka oli puolestaan eräs keskeisimmistä Karjalankannaksen alueen kehityshankkeista 1800-luvun lopulla. Karjalan radan rakentaminen oli valtava ponnistus, johon osallistui suurimmillaan jopa 6000 ihmistä.

Radan sijoittamisesta käytiin pitkä väittely. Erityisesti erimielisyyttä syntyi siitä, missä kohtaa Viipurista pohjoiseen kulkevan rautatien tuli ylittää Vuoksi. Senaatin asettama rautatiekomitea selvitti asiaa, ja lopulta valinta tehtiin Jääsken kirkon ja Antrean välillä.

Komiteamietintöjen perusteella todettiin, että Antrean rata tulisi palvelemaan kokonaistaloudellisimmin koko Vuoksen jokilaakson aluetta. Tärkeänä vaikuttimena oli myös se, että Karjalan kannaksen alueet haluttiin liittää aiempaa tiiviimmin suomalaisen yhteiskunnan piiriin Antrean kohdalle tehtävän ratalinjauksen avulla. Radan valmistelutyössä mukana ollut professori Ernst Gustaf Palmen esittikin tuolloin, että ”Alisen Vuoksen ympärillä olevista pitäjistä, jotka ovat viljelyksen vanhimpia pesiä Suomenmaassa, mutta joitten yhteys Suomen kanssa on kovin vaillinainen, olisi Jääsken kautta kulkeva rata liian kaukana, mutta Antrean Kuorekosken yli johdettu rata tulisi voimakkaaksi yhdyssiteeksi, joka liittäisi ne isänmaan muihin osiin.”

Antrean sillan rakentaminen oli teknisesti erittäin haastavaa, koska hietainen maaperä osoittautui sillan kohdalla pettävän heikoksi. Niinpä sillan edellyttämien kaivantojen ja perustusten tekemisessä sovellettiin ensimmäistä kertaa Suomessa niin kutsuttua ”uppokaivomenetelmää”. Siinä läpimitaltaan 4,5 metrinen, graniitista oleva torvimainen kaivon kehä muurattiin maahan. Valtaisan painava kehä painui itsestään pehmeään Vuoksen jokilaakson maaperään, koska kehän alasyrjää suipennettiin niin, että se muodosti eräänlaisen leikkaavan terän.

Kaivomainen kehä asettui aloilleen kohdatessaan kovan maaperän noin 5-6 metrin syvyydessä. Tämän jälkeen kaivo tyhjennettiin hiekasta sekä muusta maaperästä ja sen sisälle valettiin betonilattia. Kaivojen upotustyö kesti yhteensä yli 6 kuukautta, ja koko muuraustyö valmistui kesällä 1891. Seuraavana talvena sillalle asennettiin rautapalkkiset elementit. Vuoksen kova virtaus ja jäälautat häiritsivät rakennustöitä.

Valmistuessaan silta muodostui kahdesta 64,5 metriä pitkästä rautapalkkimoduulista, jotka liitettiin toisiinsa sillan keskelle rakennetun 30 metriä pitkän levynkannattajan avulla. Antrean sillasta tuli nopeasti kuuluisa nähtävyys, joka kirjattiin matkaoppaisiin ja lehtiin. Sillan rakennusvaiheita esiteltiin tarkasti myös oman aikansa teknisiä saavutuksia käsittelevissä julkaisuissa.

Antreasta kehittyi sillan ansiosta vilkas risteysasema, josta liikenne kulki Viipuriin, Imatralle ja Sortavalaan. Sotien aikana Kuorekosken siltaa ja Antrean rautatieaseman seutua pommitettiin rajusti. Silta tuhoutui, kun vetäytyvät venäläisjoukot räjäyttivät sen kesällä 1941. Suomalaiset kuitenkin rakensivat pian paikalle tilapäisen puurakenteisen sillan, jotta junat pääsivät kulkemaan Karjalan radalla.

Nykyisin Kuorekosken kohdalla on käytössä uusi venäläisten rakentama aiempaa korkeampirakenteinen terässilta.