Vuoksen ylittäminen tapahtui ennen siltojen rakentamista lautoilla. Vanhan kulkureitin varrella sijainneen Jääsken kirkon kohdalla on tutkimusten mukaan ollut lautta jo vuonna 1626.

Vuoksen ylittäminen lautalla oli Jääsken kirkolla toisinaan hankalaa. Talvisin Vuoksen virta jäätyi niin hyvin, ettei lossia edes tarvittu, mutta erityisesti jäidenlähdön aikaan ylittäminen saattoi olla mahdotonta pitkiäkin aikoja. Lisäksi virran yltyminen keskeytti välillä liikenteen. Kuntalaiset alkoivatkin vaatia siltaa ylityspaikalle.

Paikalle alettiin suunnitella siltaa 1860-luvulla rautatieliikenteen kehittyessä keskeiseksi liikennemuodoksi. Teräksinen 153 metriä pitkä rautatiesilta valmistui Tie- ja Vesirakennusten ylihallituksen alaisuudessa Jääsken kirkolle vuonna 1885.

Silta oli aikanaan Suomen suurin. Sen tekniset osat ja rautaiset jänteet tilattiin ulkomailta. Sillan valmistuminen mahdollisti liikenneyhteyksien kehittämisen Vuoksen jokilaaksossa. Talvisodan jälkeen Jääski luovutettiin Neuvostoliitolle, ja jatkosodan aikaan vuonna 1941 neuvostojoukot tuhosivat sillan.