Vuoksi laski Käkisalmessa Laatokkaan myös Pärnänjoen kautta. Tämä kaupungin pohjoispuolen laskuhaara oli tosin vaatimaton verrattuna eteläpuoliseen Linnakoskeen. Pärnänjoen yli kulki silta, jolta avautuvaa maisemaa Zacharias Topelius ihannoi vuonna 1845: ”Pärnän sillalta on verrattoman kaunis näköala lukuisille pienille saarille, jotka heittävät varjonsa levottomasti kiitäville kristallinkirkkaille laineille. Vain käkisalmelaisilla on onni usein päästä käymään tällä paikalla, johon satakielikin on rakastunut.”

Topeliuksen kuvauksen aikoihin silta oli vaatimaton puusilta, joka oli rakennettava uudelleen 1850-luvun alussa. Vuonna 1852 sillan rakennusurakasta pidettiin kaksi huutokauppaa, mutta kukaan ei halunnut ryhtyä sillan rakentajaksi. Lopulta varsinainen työ jaettiin Käkisalmen kaupungin, Käkisalmen maalaiskunnan ja Hiitolan kunnan kesken. Käkisalmen kaupunki lainasi sillan rakentamista varten 635 ruplaa Suomen pankinhypoteekkirahastosta.

Pärnän silta oli suhteellisen helppo rakentaa, sillä Vuoksen virtaus oli kyseisellä paikalla vaatimaton, eivätkä tulvat ja jäät muodostuneet erityisiksi rasitteiksi. Silta oli tärkeä solmukohta Käkisalmesta pohjoiseen suuntautuvan liikenteen kannalta. Muun muassa taitelija Pehr Adolf Kruskopf on ikuistanut tuotannossaan Pärnän sillan.