Maisemien ja jokilaaksojen mestarillisena kuvaajana tunnettu Viktor Westerholm tuli Imatralle vuonna 1912. Vaikka Westerholm oli tunnettu jokilaaksojen maalaaja, ei hän ollut ikuistanut Vuoksen kuuluisia koskia aiemmin.

Suurikokoinen tilaustyö ”Enso i juni” valmistui, mutta Westerholm ei ollut tyytyväinen. Hänen mielestään kesäinen koski oli yksitoikkoinen ja ikuisesti samalla tavoin virtaava. Westerholm olisikin mieluummin maalannut kosken talvisaikaan.

Myöhemmin syksyllä 1912 Westerholm sai mahdollisuuden talvisen kosken kuvaamiseen. Vallinkoskeen suunniteltiin tuolloin voimalaitosta, ja luonnontilainen koski haluttiin ikuistaa pysyvästi. Westerholm saapui Vallinkoskelle joulukuussa 1912 pakkasen, pyryn ja myrskyisän sään keskelle. Hän piti talvisen kosken kuvaamista haasteellisena tehtävänä. Westerholm pohti myös kosken luonnetta ja sitä, millä tavoin eri tyylisuuntia edustavat taiteilijat koskea kuvasivat.

Koska Westerholmista oli tärkeää nähdä koski luonnontilassa ennen maalaamista, hän palasi Vallinkosken alueelle vielä vuonna 1914. Vallinkoskea esittävistä maalauksista suurin, vuonna 1913 valmistunut teos, kuuluu nykyisin Valtion taidemuseon kokoelmiin.