Imatran Valtionhotelli rakennettiin Imatran kosken partaalle Usko Nyströmin piirustusten mukaan. Se avattiin matkailijoille nimellä Grand Hotel Cascade lokakuussa 1903. Hotellille oli käyttöä, sillä kuohuva koski ja Vuoksen kalavedet houkuttelivat paikkakunnalle korkeatasoista majoitusta kaipaavia matkalaisia Venäjältä ja Saksasta. Myös liikenneyhteyksien kohentuminen lisäsi matkailijoiden määrää.

Valtionhotellin ensimmäinen isäntä oli pietarilainen Petter Müller. Hotelli tarjosi tasokasta majoitusta ulkomaalaisille matkustajille, mutta tavallisilla kaupunkilaisilla ei ollut hotelliin asiaa. Kansalaissota katkaisi matkustajavirran vuonna 1918 ja Valtionhotelli muutettiin sotasairaalaksi. Uuden loiston kauden Valtionhotelli koki maailmansotien välisenä aikana, kun myös kotimainen matkailu alkoi voimistua. Hyvin alkanut nousu päättyi kuitenkin toiseen maailmansotaan, ja hotelli otettiin sotilaskäyttöön. Sotavaurioiden jäljiltä korjattu Valtionhotelli avasi ovensa uudelleen vuonna 1945.

Uusi matkailun nousukausi koettiin vasta 1980-luvulla. Tuolloin Valtionhotellin eteläpuolelle rakennettiin kongressihotelli. Alkuperäiseen asuunsa Valtionhotelli restauroitiin puolestaan vuonna 1987 professori Henrik Liliuksen ja arkkitehti Ilmo Valjakan johdolla. Nykyisin Imatran Valtionhotelli on graniittiperustalle rakennettu, murretun valkoiseksi rapattu satulinnaa muistuttava katseenvangitsija, joka on yksi arvokkaimmista uusromanttisista rakennuksista Suomessa. Hotelli on osa maisemamiljöötä, johon kuuluvat Imatran koski, Valtionhotellinpuisto, vanha Kruunupuisto, Koskipuisto, Patopuisto ja Muinaisuomanpuisto.

Hotellin sisätilat peruskorjattiin vuosina 2004–2005, ja uusi hotelliyrittäjä aloitti toimintansa kevättalvella 2005.