Sekä Berndt Lindholm että Hjalmar Munsterhjelm opiskelivat maisemamaalausta Düsseldorfissa Saksassa 1860-luvulla. Munsterhjelm vieraili Imatralla 1870-luvun alussa julkaisten matkansa jälkeen sarjan piirustuksia, jotka sisältävät kuva-aiheita Imatran lähiympäristöstä.

Munsterhjelmin laatima Album d´Imatra -kansio sisältää kuvan muun muassa Vallinkoskesta. Munsterhjelmin harmaan vaaleat ja kylmänkauniin harmaanvihreät sekä vaaleansiniset teokset vaikuttivat myöhemmin useiden muiden taiteilijoiden tuotantoon. Siirryttyään Pariisiin 1880-luvulla Munsterhjelm ei kuitenkaan enää maalannut Vuoksi-aiheisia teoksia.

Berndt Lindholm oli Munsterhjelmin tavoin düsseldorfilaisen maisemamaalauskoulukunnan kasvatteja. Lindholmin työt edustivat uran alkuvaiheessa tyypillistä romanttista maisemamaalausta. Vuosina 1868–70 ja 1873–76 Lindholm jatkoi opintojaan Pariisissa ja mieltyi siellä välittömämpään ranskalaiseen tapaan maalata maisemia ja kuvata valoa sekä ilmaa.

Vuonna 1872 Lindholm sai valmiiksi suuren Vallinkoski -taulunsa, joka on tänä päivänä sijoitettu Valtioneuvoston juhlahuoneistoon. Taulussa koski on voimissaan ja kosken rannoilla näkyy ihmishahmoja voimakkaan luonnonilmiön korostajina.

Suomalainen taideyleisö ei täysin hyväksynyt Lindholmin maalaustyylin vaihtumista ja pariisilaistyylistä värien käyttöä. Aikaa myöten Lindholm palasikin takaisin romanttisempaan tapaan kuvata maisemaa. Hän kuvitti Zacharias Topeliuksen Matkustus Suomessa -teoksen, johon ikuistettiin suomalaisia maisemia romantiikan hengessä. Lindholm teki teokseen 10 kuvaa, joista Imatrankoski, Imatra, Putouksen alku ja Lohipato Wuoksessa (yhdessä Adolf von Beckerin kanssa) kuvasivat Vuoksen jokilaaksoa.