Imatran kosken ylittävää siltaa suunniteltiin ensimmäisen kerran jo 1860-luvulla. Vaikka Vuoksen ylittämistä pidettiin hyvin vaikeana haasteena, koettiin sillan rakentaminen välttämättömäksi Vuoksen jokilaakson liikennemäärien kasvaessa. Erityisesti rautatieverkoston laajeneminen ja Jääsken rautatiesillan valmistuminen toimivat herätteinä Imatrankosken sillan toteuttamiselle.

Rakennussuunnitelmat laadittiin 33,3 metriä pitkälle, 7 metriä leveälle ja 11,5 metriä veden yläpuolella olevalle rautasillalle. Rautaosien valmistajaksi valittiin suomalainen Kone- ja Siltarakennus. Siltaa rakennettiin vuosina 1891 – 93, ja valmistuessaan sillasta tuli merkittävä nähtävyys Imatralle.

Imatrankosken siltaa pidettiin oman aikansa mullistavana teknologisena saavutuksena, sillä se valaistiin sähköllä vuonna 1904. Monet kansallisromanttisen ajan taitelijoista, kuten Akseli Gallen-Kallela tai Zacharias Topelius eivät kuitenkaan halunneet nähdä Suomen tulevaisuutta pelkästään teollis-teknisessä kehityksessä, vaan kokivat sillan lähinnä ilmaisuksi ihmisen herruudesta luontoa kohtaan.

Silta peruskorjattiin ja vahvistettiin 1970-luvun lopulla, jolloin sen arkkitehtuurinen ulkoasu muuttui perusteellisesti. Silta on yhä edelleen tärkeä matkailuvaltti koskinäytösten yhteydessä. Virran voima ja talvinen jäätyminen ovat kuitenkin heikentäneet sillan perusteita niin, että sen korjaaminen on ollut keskustelunaiheena 2000-luvun alkupuolella.