Karjalankannaksen keskiosissa sijaitseva suurikokoinen Äyräpäänjärvi kutistui huomattavasti Vuoksen laskureitin muuttumisen seurauksena vuoden 1857 jälkeen. Järven vedenpinta laski nopeasti ja järvi jakautui kahteen erilliseen osaan. Myöhemmin kalaisana tunnettu järvi alkoi pirstoutua yhä pienemmiksi lietealtaiksi, mikä muutti huomattavasti alueen ekologista ympäristöä.

Vetiset lietemaat muodostivat erinomaisen lisääntymisalustan hyönteisille ja vetivät puoleensa lukuisia erilaisia lintulajeja. Ravinteikas lietemaa tarjosi otollisen maaperän myös karjataloudelle. Suomen itsenäistymisen jälkeen paineet Äyräpäänjärven lopulliseen kuivattamiseen kasvoivat. Kuivattamisella haluttiin lisätä viljelymaata, mutta luonnonsuojelijat halusivat säilyttää ekologisesti arvokkaan alueen koskemattomana.

Kiistely järven kohtalosta jatkui kiihkeänä valtion, maanomistajien ja luonnonsuojelijoiden välillä 1930-luvulla, kunnes sota keskeytti kuivatussuunnitelmien toteuttamisen. Vuonna 1945 Äyräpäänjärvi jäi kokonaisuudessaan Neuvostoliiton haltuun ja alue säilyi erityisesti muuttolintujen pesintä- ja levähdysalueena. Alueen kasvillisuudesta, eläimistöstä ja hydrologiasta on tehty lukuisia tutkimuksia, ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Äyräpäänjärven ympäristö on ollut sekä venäläisten että eurooppalaisten lintuharrastajien ja metsästäjien kasvavassa suosiossa.

Lue lisää..